Pomponrahkan luontopolulla

Melko sateisen ja suurimmaksi osaksi sisätiloissa vietetyn viikon päätteeksi sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja houkutteli koko perheen ulos neljän seinän sisältä. Täytyy tunnustaa, ettemme ole mieheni kanssa kumpikaan turhan innokkaita ulkoilijoita ja varsinkin sadepäivinä kotisohva vetää kummasti puoleensa. Lasten myötä olemme tsempanneet ja erityisesti tänä syksynä retkeilleet yhdessä muutamissa mukavissa paikoissa, joita löytyy sopivan ajomatkan päästä kotoamme.

Lapset nauttivat päästessään ulos ja seikkailemaan uusiin maisemiin. Mikään ei voita sitä onnellista hymyä tyttäremme kasvoilla, kun hän saa viettää aikaa ulkoilmassa yhdessä perheen kanssa. Tällä kertaa pakkasimme aamupalan jälkeen ruokaisat lounaseväät reppuun ja suuntasimme Turun lentoaseman läheisyydessä olevalle Pomponrahkan luontopolulle. Tiesin paikan entuudestaan, koska olen retkeillyt siellä lapsena.

 

 

Kävimme aiemmin syksyllä ottamassa lapsista valokuvia samaisen luontopolun pitkospuilla. Tällä kertaa varustauduimme kunnon ulkoiluvaatteilla, mikä olikin hyvä, sillä metsässä ja suoalueen läpi kulkevalla pitkospuureitillä oli erittäin märkää ja kosteaa. Kaikkein vetisimmissä kohdissa sai aina hieman jännittää, ettei kukaan horjahda valtavaan vesilammikkoon.

 

Pysähdyimme puolimatkassa evästauolle luontopolun varrella olevan pienen metsälammen rannalle. Aamulla vastapaistetut lihapullat, kaakao ja muut retkieväät maistuivat kuulaassa syyssäässä. Meidän nuorimmainen ei aina tee eväshetkistä kaikkein rentouttavimpia hääräillessään ympäriinsä eväiden kimpussa tai tiputtaessaan niitä maahan. Hän kun ei malttaisi pysyä luonnossa yhtään aloillaan edes syömisen aikana, vaikka se on yleensä hänen lempipuuhaansa. :D

Saimme pienten haasteiden jälkeen eväät syötyä ja jatkoimme matkaa. Suoalueen maisemat olivat erityisen kauniita. Pysähdyimme ihailemaan niitä ja taivaalla liiteleviä laskuvarjohyppääjiä ennen kuin jatkoimme eteenpäin kohti luontopolun lopussa olevaa metsäpätkää.  Metsässä jouduimme välillä etsimään hieman vaihtoehtoisia reittejä selvitäksemme autolle kuivin jaloin.

Pomponrahkalla on eripituisia reittejä, jotka on merkattu puihin omilla väreillään. Me kuljimme lyhyimmän pienille lapsille soveltuvan keltaisen reitin, joka on n. 2 km pitkä. Tyttö jaksoi kävellä koko lenkin itse. Poika tepasteli aina välillä pitkin pitkospuita ja kuivimpia metsäpätkiä, mutta suurimman osan matkasta hän taittoi turvallisesti miehen sylissä. 

Suosittelen lämpimästi Pomponrahkan luontopolkua retkikohteeksi, mikäli asutte täällä päin, ettekä ole siihen vielä aiemmin tutustuneet. Alueella liikkuessa tulee ottaa huomioon, että Pomponrahka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan  ja sen luontoa tulee erityisesti kunnioittaa. Jos teillä lukijoilla on vinkata jotakin muita mukavia retkikohteita Turun seudulta, niin otan mielelläni vastaan ideoita siitä, minne voisimme suunnata seuraavalla kerralla. :)