Olen huomannut rytmittäväni vuoden kulkua usein juhlien ja juhlapyhien mukaan. Kun edelliset juhlat on vietetty, siirryn jo ajatuksentasolla suunnittelemaan seuraavia. Nautin suuresti saadessani ideoida ja toteuttaa erilaisia unohtumattomia hetkiä koristeluineen ja tarjoiluineen. Parasta on, jos saan siten ilahdutettua myös ympärilläni olevia ihmisiä. 

Halloween - mikä ihana syy kutsua ystävät kylään

 

Kokoonnuimme eilen ystäväperheiden kanssa viettämään lauantai-iltaa Halloweenin merkeissä. Juhlat järjestettiin tänä vuonna meillä. Leivoin tarjottaviksi pikkupizzoja kolmella eri täytteellä, suolaista kasvispiirakkaa, suklaisia lepakkokuppikakkuja, haamumarenkeja ja valkosuklaisen mango-passionmoussekakun. Vieraat kantoivat myös kortensa kekoon tuomalla tacosalaattia, juotavaa, karkkeja ja suolaista naposteltavaa.

Maistoin aiemmin syksyllä eräillä vauvakutsuilla aivan taivaallisen hyviä pikkupizzoja. Sain kutsujen emännältä ohjeen pizzoihin ja testasin niitä tällä viikolla. Täytteet vaativat jonkin verran esivalmisteluja, mutta lopputulos on mielestäni sen arvoista. Esipaistoin pizzat ja pakastin ne. Tein kerralla suuremman satsin, jotta syksyn mittaan pakastimesta on helppo ottaa tarjottavaa ja paistaa vaan pizzat valmiiksi juuri ennen vieraiden saapumista.

Tarjoilut tuntuivat maistuvan, niin pienille kuin isommillekin vieraille. Lasten pöydässä vallitsi äitien ihmetykseksi harvinaisen rauhallinen tunnelma, kun kaikki istuivat nätisti paikoillaan ja keskittyivät syömiseen. Isommat lapset kävivät välillä pyytämässä keittiöstä lisää herkkuja lautaselleen ja palasivat sitten taas pöydän ääreen. Syömisen jälkeiset leikitkin sujuivat ilman suurempia kinoja tai villiintymistä. Tällä porukalla on nimittäin nähty myös melkoisesti vauhdikkaampaakin meininkiä, joten eilisen seesteinen ilmapiiri yllätti. :D

Haluan kokeilla juhlatarjoiluja varten aina teemaan sopivia uusia juttuja. Tänä vuonna päätin tehdä Halloween-aiheisia lepakkokuppikakkuja ja haamumarenkeja. Kuppikakkuihin käytin, jo aiemmin tyttäremme 3-vuotissyntymäpäivillä hyväksi todettua, Annin uunissa -blogista löytämääni suklaisten minicupcakesien ohjetta. Haamumarenkien ohjeen sain tutulta, joka oli bongannut sen jostakin lehdestä.

Vuosien varrella on tullut tehtyä jo sen verran useita mousse- ja juustokakkuja, että harrastan niiden osalta yleensä melko soveltavaa leivontaa. Tälläkin kerralla yhdistelin moussea varten uusia makuyhdistelmiä ja lopputuloksena oli, ainakin omasta mielestäni, aika hyvänmakuinen kakku. Pinnan valkosuklaista "hämähäkinverkkoa" testasin ensimmäistä kertaa. Vastaavanlaista koristelua tulen käyttämään varmasti jatkossakin. Sen verran helppo ja kivannäköinen se oli.

Koristeluissa hyödynsin  osittain aiempien vuosien Halloween-rekvisiittaa, kuten valkoista seittiä, mustia muovihämähäkkejä ja lepakkoviirinauhaa. Muutamia uusiakin juttuja tuli hankittua ja askarreltua tämän vuoden juhlintaa varten. Paperiset kurpitsakoristeet löysin Tigerista ja Clas Ohlssonilta. Kodin jokapäiväisessä sisustuksessa olevat LukLabelin Moon-viirinauha ja rautakehikko pääsivät myös osaksi Halloween-tunnelmaa.

Onko teillä jo juhlittu tänä vuonna Halloweenia vai juhlitteko vasta ensi viikonloppuna? Mitä tarjottavia teidän Halloween-juhliinne kuuluu?

Pomponrahkan luontopolulla

Melko sateisen ja suurimmaksi osaksi sisätiloissa vietetyn viikon päätteeksi sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja houkutteli koko perheen ulos neljän seinän sisältä. Täytyy tunnustaa, ettemme ole mieheni kanssa kumpikaan turhan innokkaita ulkoilijoita ja varsinkin sadepäivinä kotisohva vetää kummasti puoleensa. Lasten myötä olemme tsempanneet ja erityisesti tänä syksynä retkeilleet yhdessä muutamissa mukavissa paikoissa, joita löytyy sopivan ajomatkan päästä kotoamme.

Lapset nauttivat päästessään ulos ja seikkailemaan uusiin maisemiin. Mikään ei voita sitä onnellista hymyä tyttäremme kasvoilla, kun hän saa viettää aikaa ulkoilmassa yhdessä perheen kanssa. Tällä kertaa pakkasimme aamupalan jälkeen ruokaisat lounaseväät reppuun ja suuntasimme Turun lentoaseman läheisyydessä olevalle Pomponrahkan luontopolulle. Tiesin paikan entuudestaan, koska olen retkeillyt siellä lapsena.

 

 

Kävimme aiemmin syksyllä ottamassa lapsista valokuvia samaisen luontopolun pitkospuilla. Tällä kertaa varustauduimme kunnon ulkoiluvaatteilla, mikä olikin hyvä, sillä metsässä ja suoalueen läpi kulkevalla pitkospuureitillä oli erittäin märkää ja kosteaa. Kaikkein vetisimmissä kohdissa sai aina hieman jännittää, ettei kukaan horjahda valtavaan vesilammikkoon.

 

Pysähdyimme puolimatkassa evästauolle luontopolun varrella olevan pienen metsälammen rannalle. Aamulla vastapaistetut lihapullat, kaakao ja muut retkieväät maistuivat kuulaassa syyssäässä. Meidän nuorimmainen ei aina tee eväshetkistä kaikkein rentouttavimpia hääräillessään ympäriinsä eväiden kimpussa tai tiputtaessaan niitä maahan. Hän kun ei malttaisi pysyä luonnossa yhtään aloillaan edes syömisen aikana, vaikka se on yleensä hänen lempipuuhaansa. :D

Saimme pienten haasteiden jälkeen eväät syötyä ja jatkoimme matkaa. Suoalueen maisemat olivat erityisen kauniita. Pysähdyimme ihailemaan niitä ja taivaalla liiteleviä laskuvarjohyppääjiä ennen kuin jatkoimme eteenpäin kohti luontopolun lopussa olevaa metsäpätkää.  Metsässä jouduimme välillä etsimään hieman vaihtoehtoisia reittejä selvitäksemme autolle kuivin jaloin.

Pomponrahkalla on eripituisia reittejä, jotka on merkattu puihin omilla väreillään. Me kuljimme lyhyimmän pienille lapsille soveltuvan keltaisen reitin, joka on n. 2 km pitkä. Tyttö jaksoi kävellä koko lenkin itse. Poika tepasteli aina välillä pitkin pitkospuita ja kuivimpia metsäpätkiä, mutta suurimman osan matkasta hän taittoi turvallisesti miehen sylissä. 

Suosittelen lämpimästi Pomponrahkan luontopolkua retkikohteeksi, mikäli asutte täällä päin, ettekä ole siihen vielä aiemmin tutustuneet. Alueella liikkuessa tulee ottaa huomioon, että Pomponrahka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan  ja sen luontoa tulee erityisesti kunnioittaa. Jos teillä lukijoilla on vinkata jotakin muita mukavia retkikohteita Turun seudulta, niin otan mielelläni vastaan ideoita siitä, minne voisimme suunnata seuraavalla kerralla. :)

Lasten vaatekaapin vuodenajat - syksy

Olen huomannut, että vuodenajat ovat melko vahvasti yhteydessä siihen, mitä sävyjä lasten vaatekaapista löytyy. Ympäröivän luonnon muutos vihreästä oranssin ja keltaisen hehkuun luo omanlaisensa fiiliksen, joka vaikuttaa myös pukeutumiseen. Syksyn tultua kesän heleät ja kirkkaat sävyt eksyvät yhä harvemmin päälle.

Karsin usein vähemmälle käytölle jääneet vaatteet pois lasten vaatekaapista ja hankin tilalle jotakin uutta, jota on helppo yhdistää jo olemassa oleviin vaatteisiin. Tänä syksynä innostuin erityisesti mustan ja sinapinkeltaisen yhdistelmästä. Kyseiset värit sopivat hyvin molemmille lapsille ja niiden avulla on helppo harrastaa myös sisarusten värisamistelua.

Olen löytänyt syksyn aikana muutaman uuden ihanan vaatemerkin, joista yksi on virolainen Dadamora. Dadamoran kankaat tehdään pääosin Virossa ja ne sopivat hyvin herkkäihoisillekin lapsille. Kankailla on joko GOTS tai ÖKO-Tex sertifikaatti. Kaikki vaatteet myös ommellaan ja kankaiden kuviot painetaan käsin silkkipainantatekniikalla Virossa. Pojalla kuvissa näkyvä kettucollege on aivan unelman pehmeä ja mukava päällä. 

Tutustuin kyseiseen merkkiin Turkuun elokuun alussa avautuneessa ihanassa lastenvaatekaupassa Kukutissa. Suosittelen lämpimästi käymään siellä, mikäli asut Turun seudulla tai liikut muuten täälläpäin. Kukuti  - Mini concept store on omien sanojensa mukaan 

"Hassuttelua, rentoa ja kivaa olemista, silti tyylillä ja hyvällä maulla valikoituja tuotteita - laadusta ja ekologisuudesta tinkimättä."

ja voin kyllä täysin allekirjoittaa tämän.  Ennen kaikkea Kukutissa saa ihan parasta asiakaspalvelua, mikä on ainakin minulle tärkeä osa ostokokemusta ja saa palaamaan aina uudelleen kyseiseen liikkeeseen. 

Hyviä löytöjä

Monet lastemme vaatteista on hankittu Facebookin lastenvaatekirppareilta. Niiltä löytää kohtalaisen hyvin esimerkiksi käytettyjä Mini Rodinin vaatteita. Onnistuin metsästämään molemmille lapsille syystakeiksi kohtuuhintaiset Mini Rodinin mustat tikkipicot, joita ei ole valmistettu enää muutamaan vuoteen. Näillä takeilla tarkenee pienillä syyspakkasillakin sekä talven kauppareissuilla.

Syysulkoiluun

Name itin mustat softshell-haalarit ovat palvelleet meitä loistavasti jo kolme välikautta. Ne ovat kestäneet kulutusta ja pitäneet lapset kuivina säässä kuin säässä. Viileämpien kelien tullessa alle voi laittaa esimerkiksi villahaalarin, joten softshellilla pärjää hyvin toppakelien alkuun asti. Tänä syksynä piristin tummaa asua ompelemalla molemmille tuubihuivit ja tytölle pipon sinapinkeltaisesta trikoosta.

Lämmintä ja mukavaa päälle

Tämän syksyn neuletakit löysin POMPdeLUXin Autumn/Winter17-mallistosta. Erittäin positiivista näissä neuletakeissa on se, etteivät ne sisällä mitään keinokuituja. Puuvillan joukossa olevan villan ansiosta takit ovat miellyttävän tuntuiset ja lisäksi mukavan lämpimät.

Kotimaisuus kunniaan

Yksi tytön syksyisistä mekoista on suomalaisen Aarrekidin kaunis Bubble-tunika, joka on saanut innoituksensa kuplamuovista. Tämä sama tunika löytyy naisten versiona myös omasta vaatekaapistani ja siitä on tullut suosikkini, joka on mukava päällä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Välillä on myös hauska samistella tytön kanssa.

Suomesta löytyy paljon osaamista ja ihania lastenvaatemerkkejä. Keväällä 2017 ensimmäisen lastenvaatemallistonsa julkaissut Kaiko clothing on muun muassa suosikkejani. Tytöllä kuvissa päällä oleva Kaikon Cross shirt on mielestäni yksi kauneimmista lastenvaatteista, jota on helppo yhdistellä monenlaisiin syksyisiin asukokonaisuuksiin. Pojan Kaiko Sweatshirt on mukavan tuntuista ohutta collegea ja se päällä on helppo leikkiä ja touhuta. Minulle on tärkeää, että lasten vaatteet eivät pelkästään näytä kivoilta, vaan kestävät käytössä ja ovat miellyttäviä pienten iholla. 

Toinen kotimainen ehdottomasti tutustumisen arvoinen merkki on OMIN. Erityisesti heidän selkeät värinsä ja geometriset leikkauksensa vaatteissa miellyttävät silmääni. OMINin baggyt ovat meidän touhukkaalle pikkumiehelle oivat housut niin päiväkotiin kuin syksyn vapaa-ajan menoihinkin. 

Syysasusteet

Lasten syysasusteet myötäilevät muun vaatekaapin värimaailmaa. Kotimaisen Gugguun puuvillaiset ja merinovillaiset huivit ja pipot ovat olleet varma valinta jo muutaman syksyn ja talven ajan. Kuten kuvista näkyy, myöskin kotimaisen Makian puuvillapipo on osoittautunut lemppariasusteeksi pojalle. Mini Rodinin kaksitupsuinen pipo oli niin hauska ja loistavan värinen, että se oli pakko hankkia tytölle pisteeksi iin päälle.

Vaikuttavatko vuodenajat teidän lastenne vaatekaappien värimaailmoihin vai säilyvätkö siellä samat suosikit kesästä talveen?